Maailmanperintösopimus eli maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemista koskeva UNESCOn yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1972. Suomi liittyi sopimukseen 1987. Sopimuksen perusteella ylläpidetään luetteloa kohteista, joiden katsotaan kuuluvan yleismaailmallisesti arvokkaaseen kulttuuri- tai luonnonperintöön (World Heritage List eli maailmanperintöluettelo). Kohteet luetteloon hyväksyy kansainvälinen UNESCOn maailmanperintökomitea asianomaisen maan esityksen pohjalta. Suomessa esityksen kulttuuriperintökohteista tekee opetusministeriö ja luonnonperintökohteista ympäristöministeriö.

Struven kolmiomittausketju hyväksyttiin kesällä 2005 maailmanperintöluetteloon tieteen ja tekniikan edustajana. Kuusi ketjun mittauspisteistä sijaitsee Suomessa ja näistä kolme Metsähallituksen alueilla: Tarvantovaaran erämaassa, Aavasaksalla ja Mustaviirin saaressa Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa.

Merenkurkun maankohoamisrannikko hyväksyttiin kesällä 2006 UNESCOn maailmanperintöluetteloon Suomen ensimmäisenä luonnonperintökohteena.

Metsähallituksen hoidossa on myös kohteita, jotka ovat ehdolla maailmanperintöluetteloon.

Maailmanperintö

Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville.

Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kulttuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnostamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät riitä.

Maailmanperintöluettelo karttuu vuosittain

Uusia ehdotuksia maailmanperintökohteiksi käsitellään maailmanperintökomiteassa, johon jäsenmaat valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Se voi myös liittyä tapahtumiin, eläviin perinteisiin, aatteisiin, uskontoihin ja uskomuksiin tai taiteellisiin ja kirjallisiin teoksiin.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Maailmanperintöluettelossa on tällä hetkellä yhteensä 830 kohdetta, joista 644 kulttuurikohdetta, 162 luontokohdetta ja 24 yhdistettyä kohdetta (tilanne 7/2006). Ne sijaitsevat 138 maailmanperintösopimuksen allekirjoittaneen valtion alueella. Suomessa maailmanperintökohteita on tällä hetkellä kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde.